All posts by annaand

Psykologi, urheilupsykologi, psyykkinen valmentaja

Hevosen menettämisestä ja surusta

Tunteet ovat tärkeitä viestintuojia ihmiselle. Ne ohjaavat ihmisen toimintaa ja vaikuttavat käytökseemme. Tunteet aktivoivat ajatuksiamme ja toisaalta ajatuksemme vaikuttavat tunteisiin. Tunteilla on fysiologinen vaste ja ne tuntuvat kehossa kehotuntemuksina. Kaikki tunteet ovat tärkeitä, myös ne vaikeat.

 Sydämeen sattuu, kurkkua kuristaa, silmät kostuvat. Hevosen menettäminen voi laukasta useita tunteita riippuen mitä merkityksiä hevonen on edustanut.

 Surussa on kyse merkityksellisyydestä ja luopumisesta. Luovutaan fyysisestä eläimestä, hevosesta, joka on ollut rakas ja tärkeä monella tapaa. Samalla saatetaan surra jotain, joka liittyi hevosen olemassaoloon. Asioita, jotka liittyivät kyseiseen hevoseen, joita juuri tämä hevonen mahdollisti ja edusti. Hevosen myötä joutuu ehkä luopumaan paljon muustakin kuin vain hevosesta. Ehkä suruun liittyy luopumista myös tulevaisuuden haaveista ja unelmista, tai tavoitteista, jotka hevonen olisi mahdollistanut. Surun käsittelyssä on hyvä tutkia niitä asioita, mitä hevoseen liitti ja mitä asioita hevonen edusti. Surun hetkellä ajatukset tulevaisuudesta saattavat värittyä negatiivisiksi, ehkä koko harrastuksen jatkaminen saattaa tuntua merkityksettömältä.

Hevosen poismenoon saattaa liittyä myös paljon muita tunteita kuin surua, riippuen siitä, mitä on tapahtunut. Jos hevonen on jouduttu lopettaman tapaturman tai sairastumisen takia, voi mielessä olla myös syyllistäviä ajatuksia. Olisinko voinut toimia toisella lailla, ja ehkä estää tapahtuneen. Syyllistävät ajatukset kannattaa käydä läpi ja sitten antaa anteeksi itselleen ja muille osallisille, olisi sitten voitu vaikuttaa asiaan tai ei.

Ihmisemielelle on tärkeää ymmärtää tapahtunutta ja miettiä asiaan vaikuttaneita syitä. Itsetutkiskelussa ja asiasta keskustelussa kannattaa miettiä, mitä kaikkia ajatuksia ja tunteita asiaan liittyy. Ajatuksista ja tunteista on hyvä keskustella läheisen kanssa, tai vaikka kirjoittaa niistä, ennemmin kuin pyörittää ajatuksia vain omassa mielessä. Keskustellessa asiat jäsentyvät eri tavalla ja tunteen jakaminen helpottaa hetkeksi. Läheisen ei surun hetkellä tarvitse osata sanoa mitään, riittää että osoittaa myötätuntoa ja halua kuunnella, olla läsnä. Samoin omille tunteille on hyvä olla läsnä. Sallia hankalatkin tunteet omassa kehossa, ja osoittaa itselle myötätuntoa.

Nykytutkimuksen mukaan tunteita ei voi käsitellä pois eikä niitä kannata yrittää tukahduttaa. Tunteet nousevat ja laskevat, tulevat ja menevät. Vuosienkin jälkeen joku ärsyke saattaa aktivoida muistia, joka laukaisee tunnereaktion. Se ei tarkoita sitä, että asian käsittely on kesken. Surua ei tarvitse käsitellä pois, mutta keinoja, jotka auttavat surun kanssa olemiseen voi kokeilla.

Surussa voi auttaa, että muistelee mitä kaikkea hevonen on antanut ja opettanut, mitä olet saanut ja oppinut hevoselta. Hevosen arvostaminen ja kiitollisuus sen kanssa eletystä ajasta lohduttaa. Hyvien kokemusten muistelu ja uudelleen eläminen mielessä vahvistavat hyviä muistoja ja positiivisia tunteita. Omilla ajatuksilla ja asennoitumisella voi vaikuttaa tunteiden säätelyyn. Anna itsellesi lupa surra, mutta aktivoi surun rinnalle myös positiivisia tunteita hyvillä muistoilla. Tapahtuman uudelleen määrittely siten, että löydät hevosen merkityksellisyyden sinun elämäsi tarinassa voi myös auttaa hyväksymään vaikean asian. Parasta tunteen käsittelyä on sallia vaikeatkin tunteet osana elämään ja opetella jatkamaan elämistä niiden ja uusien hevosystävien kanssa.

Anna Andersén,

psykologi, tunnetaitovalmentaja

Artikkeli julkaistu Islanninhevonen- lehdessä 2017

Advertisements

Miten käsitellä pettymystä?

Onnistuminen tuntuu mukavalta. Koet itsesi kyvykkääksi, kun olet suoriutunut jostain tehtävästä. Saat selkääntaputuksia ja hymyjä kanssaihmisiltä. Sinun on helpompi olla tyytyväinen itseesi onnistumisen jälkeen. Onnistuminen kasvattaa itseluottamusta ja lisää motivaatiota. On monia tapoja lisätä onnistumisia, mutta niistä ei puhuta tässä artikkelissa. Tässä käsitellään epäonnistumista, virheitä ja pettymystä. Koska nekin kuuluvat urheiluun, kilpailemiseen ja elämään.

Kun jokin asia on merkityksellistä, liitämme helposti siihen omaa identiteettiämme. Alitajuisesti koemme, että suorituksemme peilaavat arvoamme ihmisenä. Ryhdymme arvottamaan itseämme suoritustemme kautta. Haemme muiden ihmisten huomiota, hyväksyntää ja arvostusta tekojemme kautta, kilpailusuorituksilla. Jos onnistun, minusta pidetään. Käänteisesti se tarkoittaa sitä, että jos epäonnistun, en ole arvokas, minusta ei pidetä. Tämähän ei ole totta, kuten usein mielemme tuotteet, ajatukset, eivät ole totta. Siitä huolimatta ajatukset vaikuttavat jatkuvasti tunteisiimme. Ja kyllähän se sitten jännittää ja tulee epäonnistumisen pelkoa, jos kilpailusuorituksen panoksena on oma ihmisarvo. Kilpailijana tulisikin osata eriyttää oma identiteetti kilpailijaidentiteetistä. Kilpaileminen on vain kilpailua, välillä siinä onnistutaan ja välillä epäonnistutaan.

Epäonnistuminen on epäonnistumista, jos siihen asennoituu niin. Kaikki virheet ja epäonnistumiset voi myös nähdä osana urheilijan oppimispolkua, oppimiskokemuksina. Ihmiset helposti näkevät muissa vain onnistumiset ja menestymiset, mutta unohtavat, että jokaisen menestyjän takana on myös paljon epäonnistumisia ja virheitä, oppimiskokemuksia. Kuten sananlasku sanoo, virheistä oppii. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että myös onnistumisista oppii. Virheen sattuessa on hyvä analysoida miksi näin kävi, miten voisin tehdä toisin seuraavalla kerralla ja sitten päästää siitä irti. Kukaan ei muista sinun virheitäsi, paitsi sinä itse, jos niitä jatkuvasti kertaat mielessäsi. Mutta muistatko käydä läpi mikä meni hyvin, kerrata onnistumisia, vahvistaa niitä?

Joskus asetamme tietoisesti tavoitteita kilpailuihin, joskus ne ovat tiedostamattomia. Tavoiteasettelu vaikuttaa siihen, miten koet lopputuloksen. Jos et ole selvillä omista tavoitteistasi kilpailun suhteen, voi olla, että olet tiedostamattasi asettanut itsellesi liian kovia tavoitteita, jotka aiheuttavat paineita ja jännitystä. Selkeillä realistisilla ja suoritukseen liittyvillä tavoitteilla voit selkeyttää harjoittelua ja vähentää pettymyksen mahdollisuutta kilpailutilanteessa.

Jokaisesta meistä olisi kivaa menestyä, mutta oletko tehnyt tarvittavan työn, vai toivotko vain? On turha odottaa parasta suoritusta kilpailuissa, jos arkiharjoittelu on kovin vaihtelevan tasoista. Toisaalta jos sallit itsellesi muutaman virheen suorituksessa, saattaa se antaa sinulle rennomman otteen kilpailuun, ja sitä kautta suorituskin voi parantua. Ja täydellistä suoritusta ei kannata tavoitella, koska täydellisyys on mahdotonta.

On hyödyllistä opetella huomaamaan, miten itselleen selittää onnistumisia ja epäonnistumisia. Itsetuntoa tukeva tapa selittää onnistumista, on ajatella onnistumisen johtuneen omista ansioista ratsastajana, kun taas epäonnistumisen ajatellaan johtuvan ulkoisista tekijöistä, esimerkiksi huono radan pohja tai sateinen sää. Toinen tapa selittää tulosta on kuitenkin päinvastainen; mikäli onnistuu, näkee sen johtuneen enemmän ulkoisista tekijöistä, vaikka hevosesta tai varusteista, kun taas epäonnistumiset johtuvat puutteellisista taidoista ratsastajana. Miten sinä selität itsellesi onnistumiset ja epäonnistumiset? Koska asioissa on aina monta puolta ja tekijää, voisitko selittää epäonnistumisia hieman enemmän itsetuntoa tukevalla tavalla, ottaen kuitenkin vastuun oppia virheistä?

Kun se pettymys sitten iskee epäonnistumisen jälkeen, anna tunteelle tilaa. On sallittua olla pettynyt, surullinen, jopa vihainen. Saa näyttää tunteensa itkemällä ja hakemalla lohtua läheisiltä henkilöitä. Läheisten myötätuntoiset sanat ja halaukset lohduttavat ja helpottavat. Se mistä olemme vastuussa, on käytöksemme. Pettymyksen aiheuttaman tunteen purkaminen käytöksellä hevoseen tai kanssaihmisiin ei kuuluu urheilijamaiseen käytökseen. Mikäli tunteen säätely on haastavaa, anna hevonen hoitajalle ja käy kävelyllä. Löydä suhteellisuudentaju, myötätunto itseäsi kohtaan ja yhteinen ihmisyys. Kaikki tekevät virheitä, kaikki epäonnistuvat joskus, sellaista sattuu, eikä kyse ole siitä, että olisit huono ratsastaja vaan oppimiskokemuksesta, jonka avulla sinusta tulee parempi ratsastaja. Olet arvokas ihminen ja sinusta pidetään vaikka ratsastuksessa ei nyt tällä kertaa mennyt niin kuin Strömsössä.

Anna Andersén

Kirjoittaja on ratsastajiin erikoistunut sertifioitu urheilupsykologi ja ratsastuksen lajivalmentaja.

Artikkeli julkaistu Islanninhevonen- lehdessä 2017

Kokonaisvaltaista ratsastusta

Hevonen on herkkä eläin, joka aistii ihmismieltä jopa ilman kosketusta, saati sitten ratsastajan mielialoja kehon välityksellä. Hevonen elää tässä ja nyt, ja siksi on tärkeää, että myös hevosen kanssa oleva ihminen on läsnä hetkessä. Kun olet rauhallisesti ja keskittyneesti hevosen kanssa läsnä hetkessä jo harjausvaiheessa, luot paremmat edellytykset yhteistyölle ratsain.

Läsnäolon taitoa voi erinomaisesti ja mielekkäästi harjoittaa hevosen kanssa, vaikka tehden harjoituksen, jota kutsun ”tietoinen hevosen läpikäyminen” – harjoitukseksi. Kun olet harjannut hevosen, ennen kuin laitat varusteet, käy hevonen läpi päästä jalkoihin hitain liikkein. Rauhallisesti hengittäen keskity aistimaan miltä hevonen tuntuu kätesi alla. Miltä hevosen lihakset ja luut tuntuvat, tunnetko jotain lämpötilaeroja tai muuta poikkeavaa? Onko hevosen karva sileää, pehmeää vai karkeaa? Voit myös painaa nenäsi hevosen harjaan ja haistaa hevosen tuoksun, ja antaa sen tuoksun tuoda muistoja mieleesi, kiitollisesti nauttien hetkestäsi hevosen kanssa.

Edellä kuvattu harjoitus on niin kutsuttu Mindfullness- harjoitus, eli tietoisen läsnäolon harjoitus. Valtavirtapsykologian myötä urheilijoiden psyykkinen valmennuskin on siirtymässä kognitiivisesta eli tiedonkäsittelyn ohjelmoinnin lähtökohdasta kohti hyväksyvää tietoista läsnäoloa. Urheilijan psyykkisellä valmennuksella tarkoitetaan psyykkisten taitojen harjoittamista. Parhaimmillaan ammatillinen ja vuorovaikutteinen psyykkinen valmennus kehittää kokonaisvaltaisesti urheilijan itsetuntemusta ja elämänhallintaa.

Urheilupsykologiassa puhutaan psyykkisistä taidoista, sillä kuten fyysisiäkin taitoja, psyykkisiä taitoja voi ja tulee harjoittaa, jotta niistä on hyötyä suoritukseen. Toisin kuitenkin kuin fyysisten taitojen kanssa, psyykkisiä taitoja on haastava mitata. Psyykkisten taitojen kasvaessa tunteiden tunnistus ja hyväksyminen kasvaa, keskittymiskyky paranee, negatiiviset tunteet, kuten ahdistus ja ärtyneisyys vähenevät, stressi vähenee, unen laatu paranee ja yleinen tyytyväisyys kasvaa, eli elämänlaatu kokonaisvaltaisesti paranee. Siksi psyykkisestä valmennuksesta hyötyvät ihan kaikki lajiin ja tasoon katsomatta.

Psyykkisiä taitoja ovat esimerkiksi motivaatio, johon voidaan vaikuttaa oikeanlaisella tavoitteenasettelulla. Tavoitteiden asettelulla voidaan lisätä yksilön vastuunottoa omasta toiminnasta, mikä lisää itsemääräämisen tunnetta. Koettu autonomia on tutkitusti yksi motivaatiota lisäävä tekijä. Kun tavoitteet asettaa sopivalle tasolle, niiden saavuttamisen myötä syntyy toinen motivaatiota tukeva tekijä eli pystyvyyden tunne. Tavoitteet ovat työkalu, jotka oikein asetettuina tukevat harjoittelumotivaatiota.

Uskomusten, ajatusten ja asenteiden tiedostaminen ja niihin vaikuttaminen sisäisen puheen avulla on yksi keskeinen psyykkisen valmennuksen osa-alue. Useilla ihmisillä on tiedostamattomia uskomuksia, jotka saattavat rajoittaa heidän pyrkimyksiä kohti tavoitteita. Näiden uskomusten havaitseminen ja sen huomaaminen, etteivät ne välttämättä heijasta todellisuutta, voi olla merkittävää ja vapauttavaa. Monet pelkäävät epäonnistumisia ja liittävät ne omaan minäkuvaan, jolloin itseluottamus laskee. Jos pystyy asennoitumaan virheisiin oppimiskokemuksina, ja sisällyttämään ne urheilijaidentiteetiin ja urheilijan oppimispolkuun, riskinottokyky kasvaa ja epäonnistumiset vaikuttavat vähemmän negatiivisesti itseluottamukseen.

Useat urheilijatkin syyllistyvät attribuution peruserheeseen, eli syy-seuraussuhteiden vääristymään, ajatellen, että epäonnistuminen johtuu sisäisistä tekijöistä vaikka ne todellisuudessa johtuvat ulkoisista tekijöistä. Toisaalta myös onnistumisissa voidaan kasvattaa itsevarmuutta ajatellen, että onnistuminen johtuu itsestä, vaikka ulkoisilla tekijöilläkin on voinut olla vaikutusta onnistumiseen.

Myös asennoituminen stressiin ja jännitykseen vaikuttavat siihen, miten suoriutuu. Tunteita ei voi poistaa, mutta ne voi hyväksyä ja asennoitua niihin toisin. Esimerkiksi jos jännityksen ja stressin tunteen ajattelee valmistavan kehoa suoritukseen ja lisäävän fyysistä valmiutta vaikuttaen samanlaisella fysiologialla kuin rohkeus, jännitys ei haittaa suoritusta niin paljon kuin jos yrittää poistaa jännityksen tunnetta.

Mistä tekijöistä syntyy hyvä ratsastuskokemus? Ratsastuskokemuksen laadukkuuteen vaikuttaa ratsastajan psyykkinen tila, kuten keskittyminen, rauhallinen mieli, läsnäolo tilanteessa, hyvä tunne ja positiivinen asenne. Fyysisistä ominaisuuksista vaikuttavat kehon lihaksiston tasapaino, voima ja kestävyys sekä joustavuus ja liikkuvuus. Lisäksi keho ja aivot tarvitsevat energiaa lihas ja aivotyöhön. Energiataso riippuu sekä ravinnosta että levosta. Jos suorituksen aikana kaikki asiat loksahtavat kohdalleen, parhaassa tapauksessa urheilija pääsee niin sanottuun flow- tilaan. Silloin kehoa ei tarvitse tietoisesti ohjata vaan se toimii automaatiolla, ikään kuin itsestään, ja suoritus tuntuu helpolta ja vaivattomalta.

Hengitys- ja rentoutumistekniikat ovat itsessään hyviä keskittymis- ja tietoisuusharjoituksia. Keskittymisen harjoittelussa tärkeää on tiedostaa ne asiat, mihin voi vaikuttaa suoritushetkellä ja pyrkiä keskittymään niihin. Kukaan ei voi vaikuttaa muiden ajatuksiin tai lopputulokseen, mutta omaan toimintaan ja tekemiseen voi vaikuttaa ja siihen pitää pyrkiä keskittymään. Tietoisuusharjoittelua tehdessä tulee hyväksyä ihmisluonteelle tyypillinen ajatuksen vaeltelu, ja tuomitsematta itseään ja pyrkimättä ohjata ajatteluaan tai takertumatta negatiivisiin ajatuksiin.

Jotta paljon käytetystä ja hyödyllisestä mielikuvaharjoittelusta hyötyisi eniten, tulee tietoinen rentoutuminen hallita. Mielikuvaharjoittelu perustuu siihen, että aivot eivät erottele todellista tai kuviteltua liikettä, vaan samat hermoverkot aktivoituvat myös kun ajattelee liikettä. Näin voidaan opetella uusia liikkeitä ja vahvistaa jo opittuja liikkeitä. Lisäksi mielikuvaharjoittelulla voidaan vahvistaa ja siirtää positiivista kokemusta ja tunnetilaa valmistelemaan tulevaa suoritusta.

Valmentautumisessa voidaan käyttää apuna myös mallioppimista. Ihmisen visuaalinen aisti on tavallisesti vahvin ja ihmisellä onkin hyvä kyky visuaalisesti matkimalla imitoida toisen yksilön kehoa. Oppimisen apuna tulisikin käyttää hyviä suoritusmalleja, joiden kehon liikkeitä ja asentoja tarkkailemalla ja imitoimalla voi intuitiivisesti oppia kehonkäyttöä. Kun suoritusmalliin liittää vielä positiivisen ja ihailevan tunnetilan, voimistuu oppimiskokemus.

Psyykkinen ja fyysinen oheisharjoittelu ja valmentautuminen vaativat aikaa ja panostusta ja siksi niihin voi olla vaikea motivoitua. Ihmisen tekemistä ohjaavat yksilön arvot. Useimmille ratsastajille hevonen on suurin syy ja tekijä hevosurheilun harrastamiseen. Hevosen hyvinvoinnin pitäisi olla jokaiselle prioriteetti ja tärkeä arvo. Kun jokapäiväisen harjoittelun laadun suhteuttaa hevosen hyvinvointiin, antaa se motivaatiota myös oman toiminnan laadukkuuteen. Kun ratsastaja voi psyykkisesti ja fyysisesti hyvin, heijastuu se hevoseen ratsastajan toiminnan kautta.

Monesti tässä hektisessä elämässä kiire ja negatiivisuus tulevat tallille mukaan, ja rauhoittuminen ja keskittyminen ratsastukseen voi tuntua vaikealta. Omaan tunnetilaan pystyy vaikuttamaan soveltamalla tietoisuustaitoharjoitetta, jota voisi kutsua vaikka Kiitollisena tallille – harjoitukseksi. Valitse jokin kohta tallimatkasi varrelta, josta lähtien keskityt oman olotilasi tarkkailuun. Tiedosta hengityksesi sekä tallimatkasi varrella olevat maisemat. Ajattele kiitollisuudella sitä, että saat mennä tallille hevosen luokse ja kaikkia positiivisia asioita hevoseen liittyen. Kiinnitä nämä tunteet ja ajatukset tallimatkan maisemiin. Kun toistat tätä harjoitusta, huomaat, että tallimatkan maisemat tuovat jo mukanaan positiivisen tunteen.

Itsensä motivoinnissa kannattaa käyttää tavoite- ja motivaatiokuvia, jotka muistuttavat arvoista ja päämääristä. Tavoitteiden ja tekemisen suhteen itselleen pitää olla armollinen ja edetä omien resurssien puitteissa pienillä teoilla. Omaa harjoittelua tulisi suunnitella ja harjoittelua seurata harjoittelupäiväkirjan avulla. Harjoittelupäiväkirjaan olisi hyvä merkitä myös psyykkinen ja fyysinen tila ennen ja jälkeen harjoituksen sekä huomioita siitä, miten ne vaikuttavat harjoitukseen. Jokapäiväiseen elämään olisi hyvä sisällyttää hengitys ja tietoisuushetkiä, jolloin keskittyy rentouden ja kiitollisuuden tunteeseen. Kiitollisuus on tutkitusti yksi onnellisuuden taustatekijä.

Tässä vielä yksi tietoisuustaitolähtöinen ratsastusharjoitus:

Valitse jokin liike, esimerkiksi pohkeenväistö, ja ratsasta se muutaman kerran peräkkäin, kiinnittäen huomio yhteen valittuun asiaan kerrallaan. Harjoituksen voi tehdä myös vaikka suoralla uralla eri askellajeissa. Ensimmäisellä kerralla kiinnitä huomiosi vain vaikka käsiisi. Tiedosta käsiesi asento, ja kiinnitä huomio siihen, miltä ohjastuntuma tuntuu. Älä korjaa tai tuomitse, vain huomioi ja hyväksyvästi tiedosta. Toista harjoitus kiinnittäen seuraavaksi huomio istuntaasi. Havainnoi istuinluusi ja miten painosi jakautuu satulassa. Seuraavalla kerralla voit kiinnittää huomion jalkoihisi ja pohkeisiisi. Ja seuraavilla kerroilla vielä voit tiedostaa vaikka katseen tai mitä kuulet. Ja viimeiseksi voit vielä ratsastaa harjoituksen siten, että keskityt vain hengittäminen ja annat mennä.

TIETOISESTI TAITAVA RATSASTAJA -luennoilla käydään läpi jutun teemoja. Katso luentoja Sinua lähellä kalenterista, tai järjestä omalle seuralle luento. Vuorovaikuteiset ja kokemukselliset luennot ovat saaneet paljon positiivista palautetta. Lue lisää sivuilta http://www.tietoisestitaitavaratsastaja.com

Anna Andersén, ratsastajiin erikoistunut sertifioitu urheilupsykologi

Tietoista ratsastusta

Meillä ratsastajilla on mahtava harrastus monella tavalla. Siksi, että saamme harrastaa niin mahtavan eläimen kanssa kuin hevonen on. Eläimen kanssa olemisenhan on todettu lisäävän psyykkistä hyvinvointia. Ja tietenkin siksi, että saamme olla luonnossa. Luonnossa oleminenhan tunnetusti lisää hyvinvointia. Ja onhan ratsastus myös liikuntaa. Liikunnallakin on psyykkistä hyvinvointia lisäävä vaikutus. Siis kyllä meidän ratsastajien pitäisi olla todella hyvinvoivaa porukkaa. Mutta olemmeko? Toki hyvinvointivaikutuksia tulee ihan siinä sivussa vaan ratsastaessa, mutta entä jos voisimme moninkertaistaa ratsastuksesta saadut hyvinvointivaikutukset?

Psykologinen tutkimus on aikanaan ollut kiinnostunut siitä, miten sairauksia parannetaan. Nykytutkimus on enenevässä määrin kiinnostunut ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä ja niiden terveysvaikutuksista. Lukuisissa tieteellisissä tutkimuksissa on löydetty yhteys tietoisen hyväksyvän läsnäolon eli tietoisuustaitojen ja mielen hyvinvoinnin välillä. Tietoisuustaidolla tarkoitetaan kykyä säädellä huomiotaan, olla läsnä hetkessä, tiedostaa omia ajatuksia ja tunnistaa tunteita sekä suhtautua niihin hyväksyvästi.

Ihmisen mielen täyttää jatkuva sisäinen puhe ja ajatusten virta, jolla on tarkoituksensa psyykkisessä toiminnassa. Joskus kuitenkin ajatusten sisältö ei ole yksilön kannalta rakentavaa. Ihminen saattaa jäädä kiinni haitallisiin ajatuksiin, menneiden murehtimiseen tai tulevista tapahtumista huolehtimiseen. Myös liiallinen itsensä kontrollointi saattaa aiheuttaa haitallisia ajatuksia ja tunteiden tukahduttamista.

Tietoisuustaitoharjoituksilla harjoitetaan huomion suuntaamista ja sen säilyttämistä valitussa kohteessa. Huomion kohde voi olla omat ajatukset ja tunteet tai eri aistihavainnot. Lisäksi harjoitetaan hyväksyvää asennetta näitä kohtaan. Opetellaan näkemään ja hyväksymään asiat, ajatukset ja tunteet sellaisina kuin ne ovat sillä hetkellä, ohimenevinä ja muuttuvina. Tällaisten harjoitusten on todettu lisäävän sekä keskittymiskykyä, tunteiden hallintaa ja käyttäytymisen säätelyä sekä kykyä olla läsnä hetkessä. Tällaisista taidoista on hyötyä myös ratsastaessa.

Tietoisuustaitoharjoitukset aktivoivat eri aivoalueita kuin mitä haitallisissa ajatuksissa vellominen tekee. Harjoitukset aktivoivat samoja aivoalueita jotka liittyvät positiivisiin tunteisiin ja tunteiden säätelyyn. Esimerkiksi suuntaamalla huomion hengitykseen tai ulkoisiin aistimuksiin, katkaisee mielen vaeltelun menneessä tai tulevassa ja palaa omaan kehoon ja tähän hetkeen. Yksinkertaistettuna tähän perustuu tietoisuustaitoharjoittelun tutkitut hyvinvointivaikutukset, jotka ulottuvat paremmasta unenlaadusta stressinhallintaan ja moneen muuhun.

Sinäkin voit ryhtyä harjoittelemaan tietoisuustaitoja vaikka heti. Yleisin muodollinen tietoisuustaitoharjoite on istuen hengityksen aistiminen ja seuraaminen. Ratsastajana voit harjoitella myös epämuodollisesti hevosen kanssa. Voit aloittaa harjoituksen jo matkalla tallille kiinnittämällä huomiosi tallimatkan varrella oleviin maisemiin, katselemalla niitä ikään kuin ensimmäistä kertaa uteliaana. Näin kiinnität itsesi meneillä olevaan hetkeen. Kun harjaat ja laitat hevosta kuntoon, ole läsnä hevosesi kanssa. Kiinnitä huomiota kehosi liikkeisiin ja kun huomaat ajattelevasi jotain muuta kuin mitä olet tekemässä, tuo ajatuksesi lempeästi takaisin tekemiseesi. Ratsastuksen aikana voit kiinnittää huomiota hengitykseesi, kehosi eri osiin tai aistihavaintoihin ympärilläsi. Voit myös tarkkailla ajatuksiasi tai tunteitasi erityisesti silloin, kun opettelet jotain uutta tehtävää tai yhteistyö hevosen kanssa ei suju. Tiedostatko, miten puhut itsellesi tai suhtaudut tunteisiisi tilanteissa, jotka vievät sinut epämukavuusalueelle tai silloin kun kohtaat vastoinkäymisiä?

Kuten totesin, ratsastus lisää hyvinvointia. Mutta jos todella haluat saada mahtavasta harrastuksestasi täyden hyödyn ja ilon, ole silloin myös täysillä läsnä hevosen ja itsesi kanssa. Usein käy niin, että keho on tallilla tai ratsastamassa, mutta mieli on jossain ihan muualla. Silloin menee monta mahtavaa hetkeä ihan hukkaan. Ole läsnä siinä hetkessä mikä on. Aivan niin kuin hevonenkin on. Vasta silloin sinulla on mahdollisuus olla yhtä hevosen kanssa.

@ Ratsastuspsykologi Anna Andersen