”Rohkea ei ole se joka ei pelkää, vaan se joka ratsastaa pelosta huolimatta. Uhkarohkea on se joka ei kuuntele pelkoaan vaan ottaa turhia riskejä. ”

Pelon tunne

Ratsastuspelon taustalla on yleensä post-traumaattinen stressi tai yleistynyt ahdistuneisuus, jolloin ajatuksia hallitsee pelkoa ylläpitävät ajatukset ja mielikuvat. Post-traumaattinen stressi syntyy, kun kokee itse pelottavan tilanteen tai onnettomuuden, tai näkee sellaisen tapahtuvan. Yleinen ahdistuneisuus syntyy ”mitä jos”- ajatuksista ja kontrollinen puutteen tunteesta. Pelon kokemukseen liittyy usein myös häpeän ja epäonnistumisen tunne ja itseluottamuksen lasku. Pelko on kuitenkin luonnollinen tunne, joka on merkityksellinen ihmisen itsesuojeluvaiston kannalta. Pelon tunnetta ei voi kieltää tai poistaa, mutta pelkoa voi käsitellä monella eri tapaa.

Hevonen

Pelon käsittelyssä työskennellään ratsastajan psyykkisen ja fyysisen puolen kanssa. Lisäksi useissa tapauksissa myös hevosen kanssa työskentelyyn ja koulutukseen tulee kiinnittää huomiota. Ratsastajan ajatukset ja tunnetilat vaikuttavat ratsastajan fysiologiaan ja siten fyysiseen ratsastussuoritukseen ja välittyvät sekä tunnetasolla että fyysisesti hevoseen. Pelko on rationaalista ja validia, jos hevosella on puutteita koulutuksessa tai se on erityisen herkkä ja pelokas. Tällaisessa tapauksessa ei auta, vaikka ratsastajan kanssa tehtäisiin paljonkin työtä, jos hevonen käytöksellään ylläpitää validia pelkoa, eikä hevosesta kouluteta turvallisempaa. Pelon kanssa työskentelyssä tulee edetä pienillä askelilla, eikä ottaa turhia riskejä, jotka helposti johtavat epäsuotuisiin kokemuksiin. Hevosen koulutuksessa olennaista on, että hevonen on rento, rauhallinen ja avuilla. Hevonen tulee olla koulutettu niin hyvin, että sen ehdollistuminen pidättävälle ohjasavulle eli vauhdin hiljentämiselle, ylittää pakoreaktion. Lisäksi tulee ottaa huomioon, ettei hevonen pakene kipua tai ehdollistunutta kipureaktiota. On myös tärkeää tiedostaa, että hevosen koulutustasoon nähden liian vaativat harjoitukset saattavat viedä hevosen pois psyykkisestä tai fyysisestä tasapainosta, joka voi aiheuttaa pakenemista. Pelokkaan ratsastajan kannattaa ratsastaa aluksi vain luotettavilla, koulutetuilla ja hieman hitailla hevosilla luotettavan ja koulutetun opettajan valvonnassa. Jos pelko liittyy kontrollin puutteeseen, on hyvä aloittaa maastakäsin työskentelyllä ja talutusharjoituksilla. Myös ymmärrys hevosen käyttäytymisestä antaa varmuutta hevosen kanssa työskentelyssä. Luottamusta kannattaa rakentaakin jokapäiväisissä tilanteissa ja viettää aikaa hevosen kanssa mahdollisimman monipuolisesti.

Fyysisyys ja konkreettiset teot

Useimmat pelot liittyvät putoamiseen ja loukkaantumiseen. Oman istunnan ja tasapainon parantaminen lisää itseluottamuksen tunnetta. Istunnan parantaminen, ratsastusta tukeva lajiharjoittelu ja kehotietoisuuden lisääminen on tärkeää ennaltaehkäisevää työtä. Tasapainoinen ratsastaja auttaa hevosta pysymään tasapainossa. Myös putoamistekniikkaa voi harjoitella tekemällä notkeutta ja liikekoordinaatiota lisääviä harjoituksia, esimerkiksi hyppyjä ja kierähdyksiä. Lapsilta ja nuorilta tämä sujuu hyvin itsestään, mutta kuinka moni aikuisratsastaja pystyy tekemään kuperkeikan? Myös varusteet lisäävät turvallisuuden tunnetta, esimerkiksi turvaliivin käyttö ja satulaan asennettu ”kauhukahva”. Mikäli ratsastuspelko johtuu epävarmuudesta omaan ratsastukseen, psyykkisen työn lisäksi oman ratsastustaidon parantaminen hyvässä ohjauksessa lisää itseluottamusta.

Jos hevonen on säikky, tulee ratsastusympäristön olla turvallinen, eikä maastoon tarvitse lähteä ottamaan turhia riskejä. Voit lisätä hallinnan tunnetta suunnittelemalla ratsastuksesi etukäteen hyvinkin tarkasti. Voit ratsastaa vain niin vähän tai niitä harjoituksia, joissa tunnet olevasi hyvä. Usein kokemattomalla ratsastajalla ei ole päässään selvää suunnitelmaa ratsastuksen toteutuksesta, jolloin ratsastuksesta tulee helposti epämääräistä ja päämäärätöntä. Jos hevoselle ei anneta selkeitä ohjeita, se ei ymmärrä ratsastajan apuja ja toimii vaistonvaraisesti. Tällöin epävarman ratsastajan hallinnan tunne heikkenee entisestään. Oman ratsastuksen suunnittelu, tarkkuus apujen käytössä ja oikea-aikainen paineen poisto rauhoittaa hevosta.

Psyykkisyys

Kokeneet ja taitavat ratsastajatkin saattavat kokea ratsastuspelkoa jossain vaiheessa elämäänsä. Silloin pelko ei niinkään johdu ratsastustaidon puutteesta, vaan usein on kysymys sattuneesta tapahtumasta tai elämän muulta saralta yleistyneestä psyykkisestä itseluottamuksen puutteesta, joka heijastuu ratsastukseen. Pelko kannattaa pistää perspektiiviin ajallisesti ja nähdä oma tilanne kokonaisuudessaan. On pyrittävä näkemään asiat hieman laajemmasta perspektiivistä, ovatko asiat todellisuudessa sitä miten niistä ajattelee? Yhdestä kokemuksesta aiheutuneen pelon ei pidä antaa määritellä koko ratsastajaidentiteettiä. Yksi huono kokemus ei tee huonoa ratsastajaa. Itseluottamus ei ole pysyvä käsite, vaan muuttuu tilanteiden mukaan. Jos koet ratsastajana itseluottamuspulaa, mutta jollain muulla elämän saralla koet omaavasi paremman itseluottamuksen, pyri siirtämään sitä tunnetta ratsastukseesi. Mitä ajattelet ja tunnet kun koet olevasi itsevarma? Miten kehosi asennot heijastavat itsevarmuuttasi?

Pelon käsittely

Pelon käsittelyssä ensimmäinen vaihe on pelon tunnistus. Ennen kuin pelkoa on tunnistanut, se voi ilmetä epämiellyttävänä epävarmuuden tunteena, tihentyneenä sydämen sykkeenä tai haluttomuutena lähteä tallille. Seuraavaksi pelko täytyy myöntää, mikä saattaa olla haastavaa siihen liittyvien tunteiden ja ajatusten takia. Silloin kun puhuu ääneen peloistansa, on jo iso askel otettu. Pelon myöntäminen ja käsittely vahvistavat hallinnan tunnetta ja itsetuntoa. Tunteiden hyväksyminen ja tarkkailu lieventää tunnetilaa. Pelon tunteen voi ikään kuin konkretisoida, ulkoistaa pelon tunne itsestä ja ottaa se mukaan hevosen selkään. Asennemuutos pelkoa kohtaan auttaa suhtautumaan pelkoon siten, että koet hallitsevasi sitä eikä se pääse määrittelemään sinua.

Seuraavaksi pitää osata tunnistaa miltä pelko tuntuu omassa kehossaan. Miten keho reagoi pelkoon, tuntuuko pelko vatsassa, lihaksissa, kasvaako sydämen syke, muuttuuko hengitys pinnalliseksi? Pelon tunteelle voi tehdä oman skaalauksen asteikolla 1-10, jossa 1 on täysin rento ja 10 täysi paniikki. Asteikolla 2-4 ollaan mukavuusalueella, asteikolla 5-7 ollaan oppimisalueella, ja yli 7 asteikolla pelko haittaa suoritusta. Kun huomaa olevansa liian korkealla asteikolla, voi palata oman suunnitelmansa mukaan turvallisuusalueelle. Turvallisuusalueeksi voi kutsua mitä tahansa itselleen määriteltyä toimintaa, joka palauttaa turvallisuudentunteen. Se voi olla jopa selästä laskeutuminen ja hevosen taluttaminen, kunnes turvallisuudentunne on palautunut. Joku voi pitää selästä laskeutumista luovuttamisena tai epäonnistumisena, mutta se on itse asiassa oikein hyvä metodi. Tärkeintähän on kuitenkin ratsastajan turvallisuuden tunne. Tällä menetelmällä ratsastaja myös ottaa itse vastuun omasta pelostaan. Päätös on ratsastajan, hän itse tekee sen valinnan, että laskeutuu selästä. Hevosen selkään ei myöskään ole pakko mennä. Kun on riittävän kauan pois selästä, halu nousta selkään kasvaa. Turvallisuusalue voi olla myös vaikka päätös siirtää hevonen käyntiin voltille kun huomaa pelon nousevan. Kun tunnistat pelon tai jännityksen oireet, tee seuraavasti: hyväksy ja tarkkaile tuomitsematta, hengitä rauhallisesti syvää palleahengitystä, rentouta hartiat ja kasvon lihakset, voit vaikka hymyillä tai hyräillä, odota ja anna adrenaliinitasolle aikaa laskea, ajattele ”kyllä sinä kestät, kohta helpottaa”.

Pidä onnistumispäiväkirjaa. Merkitse jokaisen ratsastuskerran jälkeen siihen mitä ajatuksia ja tunteita nousi mieleen. Kirjaa yksityiskohtaisesti ylös pienetkin edistymiset ja onnistumisen tunteet. Päiväkirjan avulla voit seurata edistymistäsi ja käyttää sitä voimavarana johon palata.

Pelon käsittelyssä on iso merkitys tukiverkostolla. On tärkeää, että pelosta voi puhua luotettavalle valmentajalle ja muille merkityksellisille ihmisille. Aina ei kuitenkaan kanssaihmiset osaa sanoa oikeita asioita pelon käsittelyn kannalta, jolloin hyvää tarkoittavat kannustukset saattavat vain lisätä epävarmuuden tunnetta. Joskus työskentelystä koulutetun ammattihenkilön kanssa voi olla hyötyä.

Tunnista omat ajattelumallit ja miten puhut itsellesi

Seuraavaksi on tärkeää määritellä mistä pelko johtuu ja mitkä tekijät laukaisevat pelon tunteet. Mitä ovat ne ajatukset, joita on mielessä ennen ratsastusta tai ennen pelon tunnetta, jotka saattavat laukaista fyysiset reaktiot? Jos ihminen pystyy mielessään kuvittelemaan kauhukuvat, pystyy hän myös kuvittelemaan onnistuneen ratsastuksen. Pelkoon liittyvät ajatukset ovat usein tulevaisuusorientoituneita; ”mitä jos se lähtee”. Toimintaa ohjaavilla lauseilla ja avainsanoilla voi huomiota siirtää kehoon ja hengitykseen ja sitä kautta keskittyä käsillä olevaan hetkeen.

Tärkeää on myös tiedostaa miten puhut itsellesi. Sisäinen puhe ” Minä en varmaan ikinä pysty ratsastamaan niin..” ja uskomukset omasta kyvykkyydestä ohjaavat toimintaasi. Tietoisuus siitä, että omat negatiiviset uskomukset ja ajatukset eivät välttämättä ole totta, mahdollistavat uudenlaisen suhteen omiin ajatuksiin. Negatiivisten ajatusten mukaan ei tarvitse mennä, kun eriyttää ajatukset itsestä ja näkee ne vain mielen tuotteina eikä takerru niihin.

Tietoisuus riskeistä ja pelon voittaminen

Useimmat meistä ymmärtävät, että hevosen koulutuksessa noudatetaan asteittaista etenemistä, eikä liian nuorelta hevoselta vaadita korkeampia koululiikkeiltä. Ihmisinä meillä on kuitenkin taipumus edetä isoissa askelissa, ja ”pakottaa” itsemme isoilla harppauksilla yli mukavuusrajojen, jolloin otetaan helposti liian isoja riskejä. Kun siihen lisätään hevosen pelon herkästi vaistoava luonne, asetetaan ratsastaja alttiiksi vain huonoille kokemuksille. Pelon kanssa työskentelyssä tulee olla kokonaisvaltainen, kärsivällinen ja itselleen armollinen. Pelon käsittelyn myötä tunnet itsesi paremmin. Pelon käsittely antaa sinulle paljon psyykkisiä työkaluja, joita voit käyttää kilpailujännityksen hallinnassa ja muussa elämässä. Pelon voittaminen auttaa sinua uskomaan itseesi myös muilla elämänalueilla.

Ratsastajana otat tietoisesti riskejä. Se tulee tiedostaa ja hyväksyä. Pyri keskittymään siihen, mitä voit kontrolloida ja pyri hyväksymään ne asiat, joita et voi kontrolloida. Tietoisuustaidoista on paljon apua pelon kanssa työskentelyssä. Kehitä itseäsi ratsastajana niin psyykkisesti kuin fyysisesti, ja kun tilanne on päällä, luota kehoosi.

Lopuksi

Listaa kuinka monta konkreettista tekoa tai harjoitusta löydät tästä artikkelista, joita voit käyttää pelon käsittelyssä?

Anna Andersén, ratsastajiin erikoistunut urheiluspykologi

artikkeli julkaistu Islanninhevonen-lehdessä 2015