Tunteet ovat tärkeitä viestintuojia ihmiselle. Ne ohjaavat ihmisen toimintaa ja vaikuttavat käytökseemme. Tunteet aktivoivat ajatuksiamme ja toisaalta ajatuksemme vaikuttavat tunteisiin. Tunteilla on fysiologinen vaste ja ne tuntuvat kehossa kehotuntemuksina. Kaikki tunteet ovat tärkeitä, myös ne vaikeat.

 Sydämeen sattuu, kurkkua kuristaa, silmät kostuvat. Hevosen menettäminen voi laukasta useita tunteita riippuen mitä merkityksiä hevonen on edustanut.

 Surussa on kyse merkityksellisyydestä ja luopumisesta. Luovutaan fyysisestä eläimestä, hevosesta, joka on ollut rakas ja tärkeä monella tapaa. Samalla saatetaan surra jotain, joka liittyi hevosen olemassaoloon. Asioita, jotka liittyivät kyseiseen hevoseen, joita juuri tämä hevonen mahdollisti ja edusti. Hevosen myötä joutuu ehkä luopumaan paljon muustakin kuin vain hevosesta. Ehkä suruun liittyy luopumista myös tulevaisuuden haaveista ja unelmista, tai tavoitteista, jotka hevonen olisi mahdollistanut. Surun käsittelyssä on hyvä tutkia niitä asioita, mitä hevoseen liitti ja mitä asioita hevonen edusti. Surun hetkellä ajatukset tulevaisuudesta saattavat värittyä negatiivisiksi, ehkä koko harrastuksen jatkaminen saattaa tuntua merkityksettömältä.

Hevosen poismenoon saattaa liittyä myös paljon muita tunteita kuin surua, riippuen siitä, mitä on tapahtunut. Jos hevonen on jouduttu lopettaman tapaturman tai sairastumisen takia, voi mielessä olla myös syyllistäviä ajatuksia. Olisinko voinut toimia toisella lailla, ja ehkä estää tapahtuneen. Syyllistävät ajatukset kannattaa käydä läpi ja sitten antaa anteeksi itselleen ja muille osallisille, olisi sitten voitu vaikuttaa asiaan tai ei.

Ihmisemielelle on tärkeää ymmärtää tapahtunutta ja miettiä asiaan vaikuttaneita syitä. Itsetutkiskelussa ja asiasta keskustelussa kannattaa miettiä, mitä kaikkia ajatuksia ja tunteita asiaan liittyy. Ajatuksista ja tunteista on hyvä keskustella läheisen kanssa, tai vaikka kirjoittaa niistä, ennemmin kuin pyörittää ajatuksia vain omassa mielessä. Keskustellessa asiat jäsentyvät eri tavalla ja tunteen jakaminen helpottaa hetkeksi. Läheisen ei surun hetkellä tarvitse osata sanoa mitään, riittää että osoittaa myötätuntoa ja halua kuunnella, olla läsnä. Samoin omille tunteille on hyvä olla läsnä. Sallia hankalatkin tunteet omassa kehossa, ja osoittaa itselle myötätuntoa.

Nykytutkimuksen mukaan tunteita ei voi käsitellä pois eikä niitä kannata yrittää tukahduttaa. Tunteet nousevat ja laskevat, tulevat ja menevät. Vuosienkin jälkeen joku ärsyke saattaa aktivoida muistia, joka laukaisee tunnereaktion. Se ei tarkoita sitä, että asian käsittely on kesken. Surua ei tarvitse käsitellä pois, mutta keinoja, jotka auttavat surun kanssa olemiseen voi kokeilla.

Surussa voi auttaa, että muistelee mitä kaikkea hevonen on antanut ja opettanut, mitä olet saanut ja oppinut hevoselta. Hevosen arvostaminen ja kiitollisuus sen kanssa eletystä ajasta lohduttaa. Hyvien kokemusten muistelu ja uudelleen eläminen mielessä vahvistavat hyviä muistoja ja positiivisia tunteita. Omilla ajatuksilla ja asennoitumisella voi vaikuttaa tunteiden säätelyyn. Anna itsellesi lupa surra, mutta aktivoi surun rinnalle myös positiivisia tunteita hyvillä muistoilla. Tapahtuman uudelleen määrittely siten, että löydät hevosen merkityksellisyyden sinun elämäsi tarinassa voi myös auttaa hyväksymään vaikean asian. Parasta tunteen käsittelyä on sallia vaikeatkin tunteet osana elämään ja opetella jatkamaan elämistä niiden ja uusien hevosystävien kanssa.

Anna Andersén,

psykologi, tunnetaitovalmentaja

Artikkeli julkaistu Islanninhevonen- lehdessä 2017